Lulu, Lea ja Lotta

Kissaihmisen tuntomerkkejä tiivistetysti:

• Kissanihmisen mielestä kissan karkea kieli nuolemassa kasvoja on söpöä, kun taas koiran kieli on liian sileä.
• Kissaihminen on tiedostanut jo hävinneensä sodan kissankarvojen kanssa. Tehtävä on lähinnä joukkojen hallintaa.
• Kissojen päähänpinttymät ja tavat ovat vain söpöjä eivät outoja
• Helteillä kissaihminen tyytyy ottamaan hellyyttä vaativan kissan syliinsä, vaikka saakin hikinihkeän ihon lisäksi kissankarva marinoinnin.
• Kissaihminen ei välttämättä varsinaisesti pelkää kesän ötököitä, vaan sitä, mitä sisustukselle tapahtuu sen jälkeen kun kissat huomaavat kamikazeöttiäisen.
• Kissanhiekka kostealla lattialla vain lisää pitoa tai vastaavasti on lauantaitanssien paras luisto-avustaja kuivana.
• Kissojen vesikippojen kaato on urheilulaji niin omistajille (ei huomaa kipon läheisyyttä) kuin kissoille (kippojen kaataminen on kivaa)
• Tyytyväinen kehräys on kuuluu Top 3-ääniin.
• Kissaihmisen kodissa rytyssä olevat matot ovat sisustuselementtejä.
• Selällään nukkuva kissa on iästään ja sukupuolestaan riippumatta aina söpö. Usein kissaihminen tahtoo myös kuvata nämä murustensa unihetket.
• Edellä mainitun syyn vuoksi, kissaihmisen valokuvaus kansiossa on paljon kuvia nukkuvista kissoista tai ihan muuten vain kissoja koska ne on miltei aina söpöjä.
• Edelleen jatkoa kuvauksesta, kissaihminen kuvaa myös pahanteossa olevaa kissaa.
• Kissaihmisen kodin verhot ja muut seinätekstiilit ovat kiinnitetty  “idioottivarmasti” tai ne on poistettu kokonaan koska “idioottivarma” kiinnitys ei ollut idioottivarma.
• Kissaihminen saa harrastuksiinsa usein miten enemmän apua kun aidosti tarvitsee.  Vaikka apulaisia on usein liikaa, varsinkin jos taloudessa on useita kissoja, ei kissaihminen voi kieltää apulaistensa seuraa vaan tyytyy siihen että apua on enemmän kuin tarpeeksi. Kissaa ei kuitenkaan voi sulkea toiseen huoneeseen, sillä se osaa avata välioven.
• Kissaihminen on oppinut pitämään silmällä aamiaispöydässä olevaa kinkkuvoileipää, sillä ilman sitä aamiainen on vain voileipä.
• Kissaihmisen kodissa kauniit esineet ja perintövaasit ovat lasivitriineissä tai piilossa kaapeissa. Lasivitriinit ovat pirun kalliita sen vuoksi, että huonekalukauppiaat ovat huomanneet kissaihmisen epätoivon.
• Kissaihminen kerää mielellään, sillä siten se on samalla hamsteri ja kissojen mielestä hamsterit ovat usein kiinnostavia. Varsinkin silloin kun ne päästävät kissan tutkimaan keräilyvimman kohteita.
• Huonekasveista pitävä kissaihminen on usein vähän epätoivoinen kissaihminen. Valinta tulee väistämättä ja poikkeuksetta häviäjä on kissaihminen ja kasvi ei kissa.
• Kissaihminen on valmis kompromisseihin ja neuvotteluun silloin kun kyse on kissan hyvinvoinnista.
• Tietokoneella olevan kissaihmisen tunnistaa kuikuilevasta kaulasta, sillä kissaihminen on tottunut kurkistelemaan tietokoneen näyttöä kissan selän yli tai oikealta tai vasemmalta puolelta kurkistellen.

Koska tätä blogia lukee oletettavasti kissaihminen, jätä merkkisi kommentteihin ja kerro kuinka sinä tunnistat kissaihmisen.

Lukijoiden tunnistusvinkit:

• Kissaihminen arvostaa kissoja ja pitää niitä persoonina, eikä minään aivottomina elukoina. (Seeds)
• Kissaihmisellä pitää olla hyvä itsetunto ettei ota nokkiin kissan välinpitämättömyydestä sinua, ostamaasi lelua tai tarjoamaasi ruokaa kohtaan. (Sea)
• Pitkä pinna on myös aika tarpeellinen, kissa kun todella tekee mitä tahtoo eikä se aina ole omistajan mieleen. (Sea)
• Kissaihminen jättää mieluummin omat unet väliin kuin työntää kissan pois sängystä, jos yöllä iskee kissalle hellyyspuuska ja tämä tahtoo paljon huomiota! (Viivi)
• Kun kissaihminen tulee kylään, se tervehtii ovelta ensin kissoja. (Zepa ja Karvamöllit)
• Joustavauus, ääretön joustavuus. (Netkissa)
• Kissaihmisen voisi tunnistaa myös siitä, että se höpöttelee koko ajan “yksikseen”. Jos joku istuu bussissa pieni boksi tai kassi sylissä juttelemassa kassiin, se on kissaihminen Eikä edes jaksa miettiä miksi muut tuijottavat niin kummallisesti. (Luolaleijona)

Viikon ero päättynyt onnellisesti. Lulu tahtoi ensimmäisenä yönä nukkua kainalossani ja pestä käteni huolellisesti pois muista hajuista. Lea kuolapussasi kasvoni ja Lotta tahtoi tehdä kaikki edellä mainitut ja puskea myös silmälasini likaisiksi.

Äiti on huolehtinut kissoista esimerkillisesti, mutta ilmeisesti olen kissojen mielestä kuitenkin ykkönen. Kaikkien käytös on kuulemma muuttunut vieläkin sosiaalisemmaksi, Lotan etunenässä. Lotan tapauksessa kai voi sanoa niin, että Lotta on yhden ihmisen kissa joka viihtyy ja on kohtelias vieraiden joukossa mutta pitää omaa ihmistään kuitenkin maailman parhaimpana kaverina. Lulu on kaatuilee edelleenkin isäni jalkoihin rapsutuksia vaatien ja Lea nauttii kun äitini rapsuttelee rauhassa. Kuitenkin minun askeleet saavat koko kolmikon liikkeelle ja piiloistaan suorastaan ennätysvauhtia.

Oma ajatuskatko ruokinnan suhteen on aiheuttanut sen, että Lotta on viimeisen viikon ja kuukaudenkin aikana täyteläistynyt huomattavasti joten heti kotiin tullessani alkanut raksulaihis ei ole Lotan suosikkijuttu. Vaikka onkin ihanaa että mama on kotona… Syyskuun näyttely on ohjelmoitu ja tarkoitus ei ole viedä sinne mitään pillaria vaan kaunis ja sopusuhtainen abyneito

Reissuni etelässä meni oikein mukavasti, mutta on mukava palata kissankarvojen alkulähteelle.

Nyt kun olen palannut takaisin vahditaan minua huolellisesti ihan kokoajan. Aivan kuin saisin päähäni kadota neulan silmään…

Koska en ole tällä hetkellä Lotan kanssa samassa osoitteessa en voi ottaa kuutta miljoona tärähtänyttä kuvaa jossa näkyy vain häntä, harmaata sumua tai epätarkka kuva kissan naamasta.

Kissat ovat kuitenkin kovasti ajatuksissa sillä monen viikon reissauksen jälkeen sohvalla digiboksia tyhjentäessä kuulin omasta mielestä monta kertaa kissojen tassuttelua ja tuhinoita. On niitä epeleitä ikävä ihan kuten ounastelinkin

Lotta juhlii kuitenkin tänään yhdessä Hetan ja Hilman sekä Etsuko sikkojen kanssa 2-vuotissynttäreitä. Onnittelut ihanaiselle tytölleni ja sikkolikoille!

Jotta merkintä ei jäisi aivan kuvattomaksi laitetaan vielä pari Lotta-kuvaa viime viikolta.

Ja toisen kerran vielä oma suosikki

Lotan kuulumisia on vielä myös se, että päädyin jatkamaan toistaiseksi Lotan näyttelyuraa. Sen rauhalliseen tahtiin on kuitenkin tarkoitus jatkaa, että liikumme näyttelyissä pitkälti kotinurkilla. Seuraava näyttely johon olen ilmoittautunut on syyskuun alussa Tampereella. Tervetuloa siis bongailemaan Lottaa siellä.

Tämä ottaa varmasti enemmän minuun kuin Tyttöihin. Pitkällisen lomailun jälkeen lähden etelän suuntaan yksin. Kissat jäävät vielä viettämään kesälomaa vanhempieni luokse. Olen etelässä korkeintaan puolitoista viikkoa ja sinä aikana ajelen vielä useamman sata kilometriä, matka johon kissatkin tulisi ottaa mukaan. Varmasti niillä on kaikki hyvin ja stressitasoltaan ehdottomasti parempi vaihtoehto on jäädä tänne.

Järjellä tiedän että on parempi jättää kissat tänne sääskiä ja kärpäsiä pyydystämään. Varsinkin kun lämpötilat täällä ovat olleet maltillisesti +18-25 asteen tuntumassa, toisin kuin etelän helteissä. Puhettakaan siitä että matkaa on ensin etelään 700 km, ajot siellä ja takaisin pohjoiseen. Kissat köröttelisivät autossa puolentoista viikon sisällä n. 1800 km.

Miksi minua silti riipii?

-Mamin lapset kasvaa isoksi ja jäävät kesälomalle yksin….

Lulu oli vuoden 2006 lopussa viikon pohjoisessa yksin kun olin silloisen työpaikan koulutuksessa. Yhdessä  Lulu ja Lea ovat olleet kerran aikaisemminkin viikon pohjoisessa ilman minua;  kesäkuussa 2007.  Lotalle tämä kerta on ensimmäinen. Nämä ovat siis ainoat “yksinolot” pohjoisessa.

Höpönassu kurkistelee…

Pakkaaminen tuli tehtyä nopeasti ja auto on jo periaatteessa valmis lähtöä varten.

…Ja mulla on jo nyt ikävä, että jätän Tytöt tänne…

Tämä video tuli kuvattua muutama päivä sitten. Lotta säntää välillä pois tähtäimestä, on kuitenkin tosiasia että jos abya ei teippaa kiinni paikalleen niin leikkikuvat on aina osittain “ilmakuvia”

Tämä blogi ja haaste olivat pari päivää hiljaa. Syy ei palveluntarjoajalta selvinnyt, mutta nyt ollaan kuitenkin taas linjoilla. Tästä sisuuntuneena sain viimein päivitettyä ohjelmiston ja otettua kirjoituksista varmuuskopiot. Jostain syystä tagimylläkän fontti suureni ja se ärsyttää minua suunnattomasti. En valitettavasti kuitenkaan osaa tehdä sille mitään. Vinkkejä otetaan vastaan

Kyläluuta-sarja tehtiin varsinaisena sarjatulituksena ja sen jälkeen olikin aika pitää vähän taukoa. Nyt palailen muutamalla kuvalla langoille. Otin nämä edellisten tapaan vintissä, jossa siis valo-ominaisuudet kuvaukseen ovat ihanteelliset. Koko kolmikko on minusta ihan edukseen kuvissa, mutta erityisesti Lotasta on minusta tosi kivoja kuvia.

Sanottakoon alkuun, että Lotta on luonteeltaan hyvin erilainen verrattuna Luluun ja Leaan. Osittain se selittyy ihan rodustakin, sillä abessinialaiset ovat rotuominaisuuksiltaankin jo aktiivisia, osallistuvia ja kaikinpuolin seurallisia kissoja.

Lotta täyttää heinäkuun puolenvälin jälkeen 2 vuotta ja reissausta Lotan kanssa on siis takana ylivoimaisesti vähiten. Kuitenkin Lotta on paljon rennompi vierailija heti kun päästään perille. Autossa, neiti repii herkästi puuman pöksynsä ja viimeksi se suorastaan mölisi takapenkillä ihan siitä ilosta että se oli mahdollista.

Lotta on kuitenkin todella reipas tutustuessaan uuteen paikkaan. Vertailuna: ensimmäinen kerta pohjoisessa, Lotta makoilee samana iltana keskellä pirtin lattiaa, selällään. Lealle tuollainen toiminto vei aikaa vähintään 3 vuotta ja vieläkään Lea ei ensimmäisenä iltana ole valmis niin rentoon meininkiin.

Lotan korkeita paikkoja rakastava persoona on tutustunut mielenkiinnolla kaappien päällystöihin ja poikkeuksetta Lotta on ollut porukastani ainoa joka haluaa käydä ihan kaikki mahdolliset ja valitettavasti myös mahdottomat kaapin päällystät läpi. Muutama hyppy on vaatinut uhreina pari maljakkoa.

Pirtissä Lotta on jo suorastaan hermostuttava sillä se kiikkuu ilman vähintäkään epäilystä omasta osaamisesta kirjahyllyn päälle joka on täynnä maljakoista, kynttilänjalkoja ja muuta särkyvää materiaalia. Lottaa ei pelota, mutta minua pelottaa irtaimiston puolesta. Ensimmäistä kertaa olen myös joutunut tyhjentämään kaappien päällystöjä irtotavaroista, jotka ovat olleet pois-silmistä säilytyksessä . Ja vahtimaan haukkana ihan kaikkea, koska en tiedä mitä neiti pienessä päässään voi keksiä.Muutaman kerran Lotta on nimittäin saanut itsensä ansoitettua muurinkorvalla oleviin pellinnaruihin.

Muurin takana se taiteilee useasti ja tulee taatusti olkapäälleni polkemaan tassut nokisena. Pari kertaa se on sotkenut naamankin puskemalla kyljistään nokea kasvoihini. Vallattomasta kiipeilyvimmastaan puolimatta Lotta ei edelleenkään osaa avata laatikoita tai ovia, joten jotain helpotusta on kuitenkin siinä suhteessa.

Omien kissojeni ja muiden kissojen (Neko, Milli ja Jerry) lähti kai omalta osaltaan Lotan reippaasta ja pelkäämättömästä luonteesta joka kävi Millin hermoille. Lotta yritti pomottaa Milliä ja Milli hiiltyi siitä niin, että ajoi Lottaa takaa talon useampaan kertaan ja säikäytti niin perinpohjin, että hätäpissat tulivat alle. Tämän jälkeen kissat on jouduttu pitämään erillään ja pienenkin yritys yhteiselosta saa Millin ärsytyksen taas nousemaan. Milli onkin ainoa jota Lotta pelkää.

Isosikkoni luona oleva koira ei Lottaa hidasta lainkaan ja sikkoni luona olevat kiipeilymahdollisuudet tuovat vain uusia ulottuvuuksia vierailuihin. Siksi joudunkin aina reissatessani kurkistelemaan Lotan varalta kaikki hyllystöt, kaapit ja kirjatasot, sillä 1,6 m vauhditon hyppy on Lotalle pelkkä pieni hidaste ja väylä josta voi vielä suunnitella hyppyjä korkeammalle.

Vierailijana Lotta on taas sosiaalinen, pusutteleva, tassutteleva ja olkapäällesi pyrkivä kaveri joka ei voi saada yliannostusta huomiosta.

Olisitko valmis ottamaan hellyttävän, mutta tapaturma-alttiin kiipeilijän vierashuoneeseen?

Lean kuvia myöskin.