Maatiaiskissat Lulu ja Lea sekä aby Lotta kertoilevat arjestaan ja siitä kuinka omistaja hurmataan.
Blogissa julkaistuja kuvia ei saa kopioida tai linkittää luvatta.
Edellisessä merkinnässä Lotta vaati jo toimia valjas-asian eteen ja tänään sitten tartuttiin toimeen.
Lotta herätteli minua useaan otteeseen aamupäivällä ja riemastui kun viimein kymmenen aikaan nousin ylös. Hellekelit vetävät tytötkin vähän laiskoiksi, mutta possun suikis maistuu aina! Ruokittuani kissat kävin hakemassa varastosta kuljetuskopan ja kippasin sen sisälle asuntoon. Lotta meni samantien tutkimaan “uutuutta” ja nappasin kuljetuskopan oven kiinni ja pikkupuuman autoon.
Tämä käänne sapetti Lottaa melkoisesti ja se huusi suoraa huutoa koko vartin matkan jonka teimme paikalliseen Mustiin ja Mirriin valjas sovitukseen. Sen viiden minuutin aikana jonka olimme sitten liikkeessä Lotta pussaili minua antaumuksella ja hurmasi samalla myyjän. Miten voi vastustaa tylleröistä joka katsoo rakastuneesti silmiin ja puskee niin riemukkaasti, että testivaljaat suorastaa solahtavat päälle?
Mittailun tuloksena laitettiin S-koon Vänttisen valjaat tilaukseen omalla värivalinnalla ja korkeammalle asetetulla pikalukolla. Sovituksen jälkeen lähdimme samantien kotimatkalle.
Harmitti, sillä lähellä oli kauppa jossa olisi voinut tehdä viikon ruokaostoksetkin, mutta helteellä ei voi jättää lemmikkiä kuumaan autoon hetkeksikään. Siispä ajalen varmaan huomenna uudelleen ruokakauppaan.
Kotimatka sujui muuten vähän rauhallisemmin. Lotta maukui vain puolet vartin matkasta
Myöhemmin saimme liikkeestä puhelun jonka seurauksena valmiiksi maksetut valjaat postitetaan meille kunhan valmistuvat. Kohta pääsee Lottakin pihalle oman näköisissään ja sopivissa valjaissa.
Nyt tarvitaan jo topakkaa komennusta, että tapahtuu jotain. Ainakin niin Lotta ajattelee kun katsoo minua näin vaativasti.
Lotalla ei edelleenkään ole omia valjaita vaikka tyttö käy ulkona samalla innolla kuin Lulu ja Leakin. Eilen käytiin yöulkoilulla töiden jälkeen. Lulu ja Lea osasivat tutusti omat vuoronsa ulkoiluun ja juuri kun ajattelin, että Lotan valjaat ovat yhä kaupassa eikä sen kanssa kannata lähteä ulos puikkasi Lotta asiantuntevasti eteiseen ja vaati omaa ulkoiluaikaa. Kengät siis jalkaan, Lean valjaat pienennykseen ja menoksi.
Emännälle on tehty selväksi että ulkoilu on tullut jäädäkseen myös Lotan ohjelmistoon. Josko huomenna lähdetään viimein kauppaan sovittamaan Lotalle jo valjaita ja laitetaan sitten omat valjaat tilaukseen.
Olen pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni sivustoa joka keskittyisia suomalaisiin kissablogeihin. Eli sivusto olisi päivittyvä linkkikokoelma kissa-aiheisia blogeja. Näetkö tarpeelliseksi tälläisen sivuston vai riittääkövätkö nykyiset palvelut löytämään kissablogeja?
Loading ...
Millaisia ajatuksia ajatus herättää ja olisitko kiinnostunut osallistumaan mahdollisen sivuston toimintaan esim. ylläpidossa tai mainostajana?
//Tällä hetkellä tuntuu, että ainakaan toistaiseksi minulla ei ole teknista taitoa ja aikaa tehdä niin sellaista sivustoa jota olen visioinut. Siksi ajatus siirtyy ainakin eteenpäin. Ehkä vielä joskus-tyyppiseksi.
Otettiin tänään varsinainen pihamaraton. Vaikka ajallisesti ei ulkoilut ihan maraton mitoissa olleetkaan on kolmen kissan erillinen ulkoiluttaminen omanlaisensa juttu. Lulun ja Lean ulkoilusta en ottanut kuvia vaikka tytöt varsin nättejä kauniissa auringonpaisteessa olivatkin. Varsinkin kun upea kesävalo tuo molempien silmät täyteen kissamaista taikaa
Tällä kertaa pääosassa on Lotan ulkoilu Lululta lainatuissa valjaissa. Lotta on käynyt samaisissa valjaissa kerran aikaisemminkin ulkona joten nyt sitten tuli dokumentoitua Lotta ulkona osa II. Ensimmäisellä kerralla jo huomasin sen että Lotta on rohkea ja ei todellakaan pikkuasioista ärsyyntyvä kaveri. Valjaat eivät haitanneet sitä millään tavalla. Enemmänkin se ulkoilma oli uutta ihmeellistä ja vähän pelottavaakin.
Eteisessä kaikki on valmista lähtöön, tuntui että mikään mahti maailmassa ei saa tyttöä liikkeelle. Samassa asennossa kurkisteltiin pihalle aika tovi.
Kun emäntä sitten nosti pienen sankarittaren pihan puolelle kynnysmatolle alkoi armoton nuuhkinta.
Kynnysmatolta pois päästyä sitten tehtiin tuttavuutta niin kasvillisuuden, seinän kuin naapurienkin suhteen.
Istuen,
Seisten,
.. Kuin makoillenkin
Pelokasta ääntä Lotta ei pitänyt missään vaiheessa vaan tuijotteli uteliaasti ympärilleen. Tyttö kuitenkin tärisi sen verran, että päädyttiin lähtemään sisälle hyvissä ajoin. Parempi jättää mieleen uteliaisuus kuin paniikinomainen pelko.
Tänään uutisissa on mainostettu hurjia ruuhkahuippuja. Onneksi meidän ei tarvitse niistä kärsiä. Lähdetiin nimittäin kotimatkalle jo eilen puolen päivän aikaan. Ajeltiin kaikessa rauhassa (ja ajoittain kissan maukunalla säestettäessä) nelostien kautta kotiin. Ilma oli pohjoisesta lähdettä aurinkoinen ja kuulas ja Jyväskylän seudulla vesisade sai meidät kiinni.
Muuten matka meni mukavasti vaikka Lea ja Lotta olivatkin hiukan tyytymättömiä kaksionsa sisustukseen. Lulu hengaili rauhallisesti omassa yksiössään, välillä kuitenkin maukaisi olevansa edelleen mukana. Emäntä juoruili pitkiä aikoja puhelimessa (hands free’ssa tottakai). Tällä kertaa Lulu oli suopeana ja antoi minun juoruilla sillä usein Lulu alkaa puhelun aikana maukua tyytymättömästi, laulaa sen sijaan saan niin lujaa kuin keuhkoista lähtee ja niin nuotinvierestä kuin vain tuntuu. Kotosalla ääneen laulaminen on muuten kielletty Silloin Lulussa herää musiikkikriitikko.
Oltiin kotona noin puoli yhdeksän aikaan illalla joten matkaa taitettiin reipas 8 h, menomatkaan meni 7,5 h mutta näin juhannuksen kunniaksi me välillä vähän löysäiltiin ja ajettiin kiltisti asuntovaunujen takana (kun emäntä puheli puhelmissa)…. Oli mukava ajella kun joka puolella on vihreää ja juhannuksen bonuksena Suomen liput olivat monella talolla komeasti salossa. Mollaan suomalaisia, totisesti
Kotosalla satoi kovasti vettä, mutta pikkusade ei juurikaan haittaa. Lea maukui kun päästiin kotiin ja laskin sen ja Lotan boksin hetkeksi maahan vesisateeseen. Sisälle päästyämme ja ensijumpat otettuaan Lea oli kuitenkin valmis lähtemään ulos valjastelemaan. Vesisade ei sitä aktiviteettia olisi haitannut lainkaan
Nyt ollaan nukuttu porukalla omassa sängyssä (pohjoisessa oleva 80 cm sänky tuntui oleva kovin kapea kun kolme kissaa nukkuu siinä poikittain…) kunnon “ravitsevat” yöunet ja arki kotosalla voi taas alkaa.
Tässä kuitenkin kuva vielä pohjoisesta Leasta ja Lotasta, tytöt nukkuivat vierekkäin ja odottivat koska minäkin laitan nukkumaan
Tässä vielä kuva siitä kun Lotta haluaa nopeuttaa nukkumaan menoa. Ja kuten kuvasta näkyy tähän aikaan vuodesta pohjoisessa on valoisaa
Siivous vanhan maalaistalon komerossa jatkuu. Viimein pääsimme peräseinälle ja sieltä löytönä oli mm. vuoden 1965 lehtiä. Toinen kissoille paljon mieluisampi löytö oli paperipussissa. Meillä oli vielä 80-luvun puoli välissä kettuja. Hiukan kauempaa oli kuitenkin turkispalat ketun nahkasta josta oli aikaisemmin tehty hattu. Nyt tämä löytö, jossa oli mm. kaksi ketun käpälää riemastuttaa tyttöjä.
Itse muistan kettuajasta vain välähdyksiä, mutta minulla oli oma nimikko nimeltään Ketu Kettu Tämä kettu oli niin kiltti, että se antoi rapsuttaa ja tervehti aina minua kettumaisella määkimisellä kun menin sitä katsomaan. Ketu kuoli nukkuessaan koirahäkin takana olleessa häkissään. Se haudattiin samoille paikoille minne meidän perheen edesmenneet koiratkin ovat haudattu.
Tässä kuitenkin muutama kuva kissoista ja ketun käpälästä. Myöhemmin lisään videon jossa Lotta leikki todella touhukkaasti.
Lulu haisteli aluksi korvat epäluuloisesti luimussa, mutta intoitui myöhemmin leikkimään.
Lea tutkaili ja haisteli tarkasti
Lottakin malttoi sekunnin tuijottaa kameraan kun heiluttelin nenän edess ko. käpälää.
Ensimmäisessä Lulu leikkii iki-ihanan paperinaru pätkän kanssa. Videon loppupuolella kuulee kuinka Lotta maukuu valitellen kylppärissä. Sekin haluaisi mukaan leikkiin. Valitettavasti Lotta on niin nopea käänteissään, että Lulu ei ehtisi leikkiä suosikillaan jos Lotta olisi mukana…
Toisessa Lulu pätkässä seurasimme yhdessä naisten taitoluistelun finaalia. Lulu oli erittäin otettu taitoluistelijan hypyistä ja pirueteista.